Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Kouluvalmennus

  • Päivämäärä 31.5.2017
  • Tasoltaan Helppo A
  • Osallistujia 3/33
  • Jokainen osallistuja saa yksilökommentin, jonka lisäksi voit ottaa valmennuksen pohjan mukaasi!
  • Valmentajana Cherry

Ilmoittautumiset alle muodossa:

Ratsastaja - Hevonen http://hevosenurl

Kerro tähän, onko hevosesi jo startannut Helppo A -tasolla vai onko se vasta siirtymässä ohjelmaan. Jos on jotain erityisiä ongelmakohtia, kerro myös se!

 

Tämä valmennus keskitytään hiomaan Helppo A -tasoisen ohjelman vaativimpia liikkeitä: sisääntuloa laukassa, ravipohkeenväistöjä, takaosakäännöksiä ja vastalaukkaa. Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen työstetään muutaman kierroksen verran ravia, jonka jälkeen keskitytään pohkeenväistöihin. Keskihalkaisijalta väistetään vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Pitkillä sivuilla pyritään saamaan ravi mahdollisimman aktiiviseksi. Väistöjen jälkeen tullaan alkutervehdykseen kertaalleen ravissa, sen jälkeen laukassa. Erityisen tarkkana pitää olla sen suhteen, etteivät hevoset lähde väistämään tai kiemurtelemaan edellisen tehtävän takia keskihalkaisijalta minnekään.
Pienen hengähdystauon jälkeen ratsastetaan takaosakäännökset kuten ne radallakin tulevat. Huomiota kiinnitetään kiireettömyyteen sekä tietysti liikkeen paikallaan pysymiseen. Viimeisenä treenataan vielä vastalaukkaa, jota työstetään suurella ympyrällä. Hevoset pyritään saamaan hyvään tasapainoon ja työskentelemään rehellisesti myös vastalaukassa. Loppuverryttelyt sujuvat jälleen itsenäisesti samalla, kun Cherry antaa pienen palautteen valmennuksesta ja heittää teille muutamat treenivinkit kotitehtäväksi. 

 

Osallistujat ja kommentit:

1. Pinja - Tuulenpesän Tähkäpää
Leukani oli pudota jonnekin samalle tasolle polvieni kanssa, kun Pinja esitteli ratsuaan. Ei siinä mitään, oikein näppärän näköinen suomenhevostamma mutta mikä kutsumanimi sillä olikaan! Hetken ratsukon menoa seurattuani alkoi Päätön-nimi valjeta minulle, mutta olisin minä saattanut joka tapauksessa jollain muulla nimellä hevosta kutsua. Itsenäisessä alkuverryttelyssä Pinja yritti parhaansa mukaan saada Päätöntä kuuntelemaan, mutta tamma keskittyi silti pääasiassa omaan juoksemiseensa. Ratsastaja kertoi hevosen olevan yleensä vieraassa paikassa fiksusti, mutta en nyt tällä kertaa menisi vannomaan. Kun ratsukko oli hetken ravannut ja laukannut kumpaankin suuntaan, oli aika siirtyä pohkeenväistöjen pariin. Ohjeen mukaisesti ratsukko tuli ensimmäisen kerran keskihalkaisijalle ja esitti melko kauniin väistön oikealle. Kun sitten tuli aika yrittää samaa vasemmalle, ei yhteistyö ollutkaan enää yhtä kitkatonta. Päätön oli ensin syöksymässä oikealle ja sitten suoraan eteenpäin. Kun siltä estettiin kummatkin suunnat meinasi tamma hieman suutahtaa, mutta suostui se sitten lopulta väistämään myös vasemmalle. Tahti siihen suuntaan oli kuitekin selvästi reippaampi kuin toiseen suuntaan. Joka toistolla meno rauhoittui hieman, mutta turhan kiivasta meno kuitenkin oli. 
Ravissa ratsukko esitti oikein hienon alkutervehdyksen, mutta laukassa Päättömällä hirttikin jälleen kaasu pohjaan. Pysähtyminen meni usealla metrillä pisteen ohi, eikä se todellakaan ollut mikään kaunis siirtyminen suoraan laukasta pysähdykseen. Ennemminkin tamma näytti ravurilta Vermon maalisuoralla tehtyään jo yhden kunniakierroksen juosten edelleen suu auki omaan suuntaansa. Neuvoin Pinjaa peruuttamaan takaisin lyhyelle sivulle ja nostamaan sieltä uudelleen laukan ja tekemään alkutervehdyksen uudelleen. Vielä Päätön yritti juoksemista, mutta joutuessaan uudelleen peruuttamaan lähes koko kentän pituudelta, oppi se kuuntelemaan paremmin pidätteitäkin. Samalla hevonen saatiin melko näppärästi takaosalle, ja aivan puolivahingossa! Laukkakin parani hurjasti ja ravurin matalat liikkeet muuttuivat hetkessä kunnon kouluhevosen ilmaviksi askeleiksi.
Käynti ei selvästikään ollut Päättömän vahvin askellaji - päinvastoin se ei olisi laukan jälkeen juuri malttanut sitä esittää. Takaosakäännöksetkin tuottivat siis ongelmia, sillä ne eivät juuri paikallaan pysyneet ja aiheuttivat tammassa selvää tyytymättömyyttä. Hetkeksi siirsimme liikkeen uran sisäpuolelta kulmaan, jossa liike ratsastettiin niin, että hevosella oli pää kohti kulmaa, jolloin sillä ei ollut mahdollisuutta lähteä eteenpäin kesken liikkeen. Pinjaa sain useasti muistuttaa, että kiireistä hevosta ratsastaessa pitää erityisesti muistaa käyttää jalkaa. Kun ratsastaja muisti tämän ja Päätön tajusi, ettei pääse tästäkään tilanteesta juoksemaan karkuun, pystyimme tekemään myös oikeassa kohdassa hienot takaosakäännökset.
Viimeisenä kunnon tehtävänä vuorossa oli vastalaukat suurella ympyrällä. Koska Päätön oli nyt jo rauhoittunut jonkin verran, lähdimme yrittämään tehtävää heti ilman mitään kikkakolmosia. Tässä kohtaa tamma yllättikin meidät täysin, sillä nyt se ei enää juuri yrittänyt kiirehtiä vaan jo muutaman napakan pidätteen jälkeen se tyytyi kohtaloonsa ja hoiti hommansa hienosti. Kuten väistö vasemmalle, myös vastalaukka vasemmalle oli hieman vaikeampaa, mutta tehtävä onnistui kuitenkin paljon odotettua paremmin. Annoin Pinjan loppuravailla Päättömällä itsenäisesti, ennen kuin kehuin ratsukkoa hurjasta petraamisesta, kun verrataan valmennuksen alkua ja loppua. Pinja hehkutti itsekin Päättömän tuntuneen hetkeksi tajuavan, ettei aina voi vain juosta alta. Neuvoin kotonakin miettimään kiertoteitä juoksemisen estämiseksi, sillä vetokilpailuissa vahva ja vielä useasti etupainoinen suomenhevonen kyllä voittaa aina. Peruuttamista ei myöskään ole syytä unohtaa, sillä sillä saa hevosen yleensä hyvin kuulolle. Ja jos muutama askel ei riitä, niin sitten vaikka kolme kierrosta kenttää ympäri! Lisäksi ratsastajan on syytä muistaa käyttää jalkojaan enemmän kuin käsiiän. Tsemppiä treeniin ja kisakaudelle!


2. Eveliina - Solinan Lumikuningas
Heti Evelinan saapuessa valmennuksen tapahtumapaikalle, eli Chermian koulukentälle, pääsin ihailemaan hänen suloista suomenhevosoriaan. Kassun kanssa oli pakko käydä hieman rapsuttelemassa ennen valmennuksen alkua, vaikka kyllä minä sitten päästin ratsukon hetkeksi verryttelemäänkin. Jo seuratessani Eveliinan ja Kassun itsenäistä ravailua en voinut olla ihastelematta orin upeita liikkeitä, jotka todellakin erottuivat edukseen suomenhevosten harmaasta massasta. Kun sitten tuli aika aloittaa työskentely, pyysin ratsastajaa aloittamaan pohkeenväistötehtävän ohjeen mukaan. Heti ensimmäisessä väistössä selvisikin, että Kassu oli melko passiivinen vasenta pohjetta vasten. Väistö oikealle ei lähtenyt juuri ollenkaan, mutta kun pohkeen tueksi lisättiin raippa, alkoi ristiaskeleitakin jo tulla ravin joukkoon. Kun samaa väistöä yritettiin heti seuraavalla kerralla uudelleen samaan suuntaan, tuntui ratsu tajunneen liikkeen idean ja se esitteli jo paljon parempaa askellusta. Toiseen suuntaan tätä ongelmaa ei ollutkaan, joskin muuten hevonen oli ehkä edelleen hieman pohkeen takana ja etupainoisena. Raipalla hiplailemalla tätäkin pyrittiin parantamaan, mutta vielä seuraavaan tehtävään siirtyessäkin oli Kassu kovin hidas reagoimaan pohkeelle.
Ravista alkutervehdys sujui hienosti, vaikka edestä ori hieman rojahtikin ohjalle. Neuvoin Eveliinaa ajattelemaan pysähdystäkin askellajina, joka jatkuu eteenpäin. Näin hän piti itsensä paremmin ryhdissä myös pysähdyksessä, eikä omalla lysähtämisellään edesauttanut hevosenkin lysähtämistä. Kun pysähtyminen sitten tuli laukasta, kompastui hevonen ensimmäisellä kerralla omiin jalkoihinsa. Vasta silloin ratsukko tuntui toden teolla tajuavan ryhdistäytymisen tarpeen, ja seuraava pysähdys olikin sitten jo huomattavasti parempi. Vielä noilla siirtymisillä en ratsukkoa lähettäisi kilpailuihin, mutta niitä on hyvä alkaa hioa eteenpäin kotioloissa.
Pienen kävelytauon jälkeen vuorossa oli takaosakäännökset, jotka tuntuivat olevan oikein ratsukon bravuuri. Vieläkin erityisesti vasen pohje meni huonosti läpi väistettäessä, mutta Kassu herkistyi sille kuitenkin koko ajan. Käynnissä sivuaskeleet löytyivät kuitenkin helpommin kuin valmennuksen alussa ravissa. Erityisen hienosti Kassu pysyi liikkeessä paikallaan, jopa silloinkin kun minä tulin sitä maasta hieman raipalla hipsimään. Näin hevoseen saatiin sopivasti ryhtiä ja hieman lisää poljentaa taakse, jolloin Kassun jo muutenkin loistokkaat askeleet todella pääsivät oikeuksiinsa. Vasta tässä kohtaa ori vaikutti keskittyvänsä täysillä työn tekoon ja koko sen ylälinja rentoutui ja rauhoittui kertaheitolla.
Kun sitten siirryttiin ratsukon ongelmakohtaan, vastalaukkaan, oli todellakin loistavaa, että hevonen oli nyt hyvin ratsastajansa avuilla. Aluksi nostimme vastalaukat pitkän sivun alusta ja siirsimme takaisin raviin jo ennen kulmaa. Suoralla uralla, missä aidastakin sai hieman tukea, ei ongelmia oikeastaan ilmennyt, joten siirryimme työskentelemään suurelle, lähes kentän kokoiselle ympyrälle. Silloin minullekin selvisi, kuinka herkkä Kassu oikein olikaan vaihtamaan laukkaa. Ensimmäiseksi korjasin Eveliinan satulassa suoraksi, tai jopa tarkoituksella hieman vinoksi toivotun laukan suuntaan. Sitten suurensimme ympyrän mahdollisimman suureksi ja hevosta koko ajan hieman liioitellusti sisään taivuttaen saimme kuin saimmekin toivotun vastalaukan pysymään yllä koko ajan pidempiä aikoja. Heti kun ympyrää yhtään pienennettiin, alkoivat laukat kuitenkin jälleen vaihtua itsestään tässä tapauksessa vääriksi. Päätimme pitää tämän valmennuksen perusasioissa ja siirryimme takaisin isolle ympyrälle, jossa kävimme vastalaukan apu avulta läpi: asetus, Kassun tapauksessa jopa taivutus sisälle, sisäkäsi hieman ylempänä. Katse hieman ulos, sisäjalka edempänä ja sisälonkkaaavistuksen enemmän kannettuna. Paino sisälle, vaikka hieman liioitellustikin näin alkuun. Näin kävimme koko ratsastajan ja hevosen läpi ja pikkuhiljaa saimmekin taas pidempää pätkää myös toivottua vastalaukkaa esitettyä. Onnistuneen pätkän jälkeen ratsukko sai luvan itsenäiseen loppuravailuun, ennen kuin annoin heille muutaman vinkin kotitreeniin. Hetkeen ei kannata vaihtoja tehdä sileällä ollenkaan, jotta vastalaukkoja saataisiin hieman varmemmiksi. Muuten Kassu tarvitsee voimaa taakse ja sitä pitää yrittää ratsastaa mahdollisimman paljon ylämäkeen. Lisäksi sitä pitää yrittää herkistellä pohkeelle, jotta sen saa oikeasti rehellisesti töihin. Tsemppiä treeniin!


3. Eenu - Hattuvaaran Vilperi
Eenun saapuessa Chermian koulukentälle upean voikkonsa kanssa, en varmasti saanut katsettani irti orin kauniista värityksestä ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin. Muutenkaan Pietu ei näyttänyt ollenkaan hassummalta, vaikka sillä jonkinlainen oma esityksensä olin pystyssä. Minä tai sen enempää ratsastajakaan ei tuntunut ymmärtävän, kenelle Pietu oikein luuli oreilevansa, koska näköpiirissä ei missään vaiheessa edes ollut toista hevosta. Vain Pietu itse ratsastajineen ja minä kentän keskellä seuraamassa ratsukon itsenäistä alkuverryttelyä. Kun Eenu oli omasta mielestään saanut hieman omapäisen ratsunsa vertyisäksi ja kuuliaiseksi, aloitimme työskentelyn ohjeideni mukaan pohkeenväistöllä. Ensimmäiset väistöt sujuivatkin tappavan tasaisesti, mutta kun hevoselta pyydettiin hieman jyrkempää ristipoljentaa, meinasi sillä hetkeksi mennä herne syvälle sen suureen kultaiseen turpaan. Vähän lepyttelemällä Eenu sai kuitenkin oikean työskentelyasetuksen jälleen päälle niin itselleen kuin hevosellekin, ja saatiinhan sieltä lopuksi myös sitä jyrkempää väistöä.
Paremmin kuulolle Pietu tuli kuitenkin alkutervehdystä treenatessa. Jo ensimmäisen kerran ravissa tervehdykseen tullessa komistus taisi olevansa vähintäänkin oikeissa koulukisoissa, sillä pienen kiemurtelun jälkeen se pisti päälle kunnon voittoesityksen. Ei ollut syytä palauttaa hevosta maanpinnalle, mutta valitettavasti jo muutaman pysähdyksen ja tervehdyksen jälkeen hevonen yhdisti päässään, että ei nyt oltukaan kilpailuissa kun pelkkää tervehdystä tullaan kerta toisensa perään. Pysähdykset sujuivat hienosti myös laukasta, vaikka suomenhevosten perisynti, toisin sanoen etupainoisuus, mukana sinnikkäästi kulkikin. Raipalla kutittelusta ei Pietu ollut riemuissaan, mutta muutaman kerran syöksyttyään täysillä eteen se alkoi tyytyä ottamaan takajaloilla askelia syvemmälle rungon alle - eli täsmälleen sitä mitä hevoselta haettiinkin! Kun painoa saatiin enemmän taakse, keveni orin etuosa luonnollisesti heti ja meno alkoi näyttää vielä aiempaakin helpommalta.
Välikäyntien jälkeen vuorossa oli takaosakäännösten harjoittelua. Pian selvisikin, että hyvin läpiratsastettuna Pietu oli liikkeessä oikea mestari. Se liikkui oppikirjojen mukaisessa peräänannossa ja malttoi hienosti tehdä liikkeen askel kerrallaan. Se onnistui kuitenkin useasti valumaan ratsastajaltaan pois reitiltä ja vaikka se ei kovin selvästi edennytkään itse liikkeen aikana, löytyi se aina aivan eri linjalta lopettaessaan tehtävän kuin mitä se oli ollut aloittaessaan. Tähän kiinnitettiin aivan erityisesti huomiota, ja löytyihän se ongelmakohta myös ulkoapujen riittämättömästä tuesta kun tarpeeksi tarkkaan pistettiin kumpikin syyniin. Erityismaininnan Pietu ansaitsee kuitenkin ratsastettavuudestaan kumpaankin suuntaan, sillä harvoin näkee noin tasapuolista hevosta. Loistavasti ratsastettu!
Viimeisenä vuorossa oli vastalaukkaharjoitukset, mistä Eenu olikin aiemmin maininnut. Tuntui, että heti kun tehtävä otettiin edes puheeksi alkoi ratsastaja jo säätää selässä omiaan. Käskin hänen istuskella kyydissä juuri kuten tähänkin saakka ja antaa hevosen hoitaa oman osansa. Varmuuden vuoksi vastalaukat testattiin ensin pitkillä sivuilla, mutta eihän niiden nostamisessa mitään ongelmia tietenkään ollut. Ympyrälle siirtyessä sain ratsastajan jo toistamiseen kiinni aivan ylimääräisestä säätämisestä, jolloin Pietukin heti jännittyi ratsastajansa alla. Pidin asiasta Eenulle pienen puhuttelun, jonka jälkeen pyysin häntä nostamaan vastalaukan. Nostossa ei vieläkään ollut mitään ongelmaa, eikä Pietu muutenkaan pyrkinyt pahemmin pudottamaan raville tai vaihtamaan laukkaa. Se tarvitsi kuitenkin runsaasti tukea jälleen ulkoavuista, jotta se pääsi ja uskalsi ylläpitää laadukasta laukkaa koko ympyrän ajan. Lisäksi Eenu ei saanut roikkua ympyrän ulkopuolisessa ohjassa, laukan suuntaa miettien sisäohjassa, sillä sillä hän vain lukitsi orin sisälavan ja näin esti lahjakkaasti laukan pyörimisen. Kysyessäni asiasta ratsastaja myönsi itsekin tuntevansa hurjan eron hevosensa liikkeissä verratessa sitä, kun hän roikkui sisäohjassa ja kun hän ei roikkunut. Koska Pietu hoiti oman osansa alkuesiintymisensä jälkeen hienosti, liittyivät ratsukon kotitehtävät pitkälti ratsastajaan. Vannotin hänet ratsastamaan enemmän jalalla kuin kädellä, ja myös opettelemaan hieman matkustuksen saloja. Kannustavasti totesin hevosen osaavan työnsä, joten annan sille mahdollisuus suorittaa se. Tsemppiä treeniin ja kisoihin!

 

© eXtensionHorses (lisenssi)

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Eenu

02.05.2017 20:56
Eenu - Hattuvaaran Vilperi https://hippaleikki.jimdo.com/hipanleikkij%C3%A4t/pietu/

Pietun kanssa ollaan jo starttailtu heA-kisoissa ja kaivattaisiin hieman lisää varmuutta vastalaukkaan ja yleisestikin sellaiseen sulavaan ja rentoon suorittamiseen :)

Nimi: Eveliina
Kotisivut: http://soarin.suntuubi.com/

02.05.2017 15:41
Eveliina - Solinan Lumikuningas http://soarin.suntuubi.com/?cat=25&preview=2

Kaapon kanssa ollaan juuri siirtymässä He A-tasolle. Vastalaukat ovat Kaapolle pieni ongelma, se vaihtaa laukan usein itsekseen myötälaukaksi.

Nimi: Pinja
Kotisivut: http://ruuvallin.suntuubi.com/

02.05.2017 08:38
Pinja - Tuulenpesän Tähkäpää http://ruuvallin.suntuubi.com/?cat=22&lang=fi&preview=1

Päättömän kanssa on lomailtu lähinnä syntyvien varsojen takia ja nyt olisi tarkoitus herätellä tammaa tulevalle kisakaudelle. Neuvoja sekä vinkkejä olisi mukava saada yli-intoilu ongelmaan!

© RansuVapaasti by AKVintage BackgrounddaFontGoogle FontsNikki

Muistathan, että tämä on virtuaalitalli, eikä mitään tapahdu oikeasti!

©2018 Kilpakeskus Chermia - suntuubi.com